keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Verolle pano

Toukokuu on Taiwanissa veronmaksu kuukausi.  Hyvin vaihtelevasti meitä ulkomaalaisia, uskonnollisia työntekijöitä on kohdeltu tässä vuosien varrella.  Viime vuonna maksoimme veroa, kun olimme  olleet maassa alle 180 päivää.  Tänä vuonna vähän jännitti mennä verotoimistoon.
Paperit oli kaikki mukana ja edellisvuoden tapaan, meidät ulkomaalaiset istutettiin pitkän pöydän ääreen ja nuori tyttö katsoi kaikki tietomme tietokoneelta, mm. Juha lääkärikäynnit, maassaolo päivät jne. ja hän täytti paperin puolestamme. Tänä vuonna voimme täyttää yhteisen ilmoituksen.  Sitten siirryimme odottamaan varsinaiselle tiskille.  Siihen oli viime vuoden jälkeen ilmestyneet pienet jakkarat tuolien viereen.  Minä kutsuin niitä "puolison jakkaraksi".  Otinpa siitä kuvankin.
Virkatodistus piti näyttää ja pankkikortti.  Lopputulos oli, että saamme palautusta 50 TWD, eli vähän reilun euron.  Se ilmestyy tilillemme sitten elokuun 1 päivä.
Vielä kerran, heinäkuun lopulla, ennen Suomeen paluutamme, teemme tämän jännittävän vierailun verotoimistoon. 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

                     " Minun on ikävä"

                                         Ei syytös,
                                       ei valitus,
                                   rakkauden julistus

                                      Suru ja tuska
                                      kyyneleitä
                                   "kauanko vielä?"
                                    kaipaava toivo.
                                    Rakastan teitä.


 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Opettaja vanhempien suosiossa

Sandra on nyt ylä-asteen 8. luokalla ja tänä vuonna heillä on uusi opettaja, Mr. L. Sandralle hän opettaa uskontoa ja Amerikan historiaa.  Koululla oli "Tapaa opettajat"-ilta, jonne menimme.
Tavattuamme Sandran luokan opettajan, me äidit kiiruhdimme kaikki tapaamaan tätä Mr. L-opettajaa.  Halusimme kiittää häntä siitä, että hän oli antanut koko vuoden läksyksi joka-iltaisen tiskivuoron :)  Hän haluaa opettaa palvelualttiutta ja parantaa nuorten ja lasten välisiä suhteita.
Näinpä meillä on Sandra joka ilta keittiössä ja minä allekirjoitan joka päivä lapun, että hän on tehnyt tämän läksyn.  HYVÄ MR. L!!

perjantai 28. elokuuta 2015

punainen lappunen

Aamulla kun lähdimme ovesta ulos huomasimme, että yön aikana joku oli liimannut ovenpieleemme pienen punaisen lapun.  Vastapäisen naapurin ovenpielessä oli samanlainen.
Koska nyt on meneillään henkien kuukausi luulimme lappusen liittyvän siihen ja pienen harkinnan jälkeen poistimme sen. Ajattelin, että pitäisiköhän laittaa jokin kristillinen viesti oveemme.

Kirkolla kysyimme paikallisilta työtovereilta asiasta ja kävi ilmi, että lappunen kertoikin, että talossamme on joku kuollut ja surukodin omaiset laittavat kaikille muille punaisen lapun ovenpieleen.  Näin kauempaa tulevat omaiset ja ystävät löytävät helposti surukodin.  Siis sen oven jonka ovenpielessä EI ole punaista lappua. Lappunen pysyy paikoillaan kunnes hautajaiset on pidetty.

Rukoillen siunaamme talomme surukotia!


torstai 23. huhtikuuta 2015

Happy cash ja vuokrapylväs

Tulimme Neihun kirkolta. Olimme siellä pitämässä nuorille perheille aviopari iltapäivää.  Kotimatkalla läheisen tavaratalon edessä oli vauhdikas tapahtuma meneillään.  Siinä pienet lapset halasivat innoissaan isoa koirahahmoa (koiraksi pukeutunut ihminen).
Pysähdyimme kuuntelemaan.  Koirahahmon nimi oli "You chien"-  eli rahakas, tai rikas suomeksi.
Tapahtuman nimi näytti olevan "Happy Cash" , eli Iloinen käteinen.
Siinäpä näitä nykypäivän arvoja opetettiin hauskasti pienille lapsille...

Asumme alueella, jossa on paljon pieniä kauppoja. Pieniä ja puolikkaita, tai kuten tässä näkyy, yrittäjä on vuokrannut vain pylvään ja siinä myy tavaroitaan.
Rukoilin erään nuoren neidin puolesta, joka myi koruja vaateliikkeen edessä pienellä puukorokkeella.
Eräänä päivänä hän ei ollut enään siinä. Jatkan rukousta hänen puolestaan, ehkä joskus vielä näen hänet jossain, ehkä en.
Yritykset vaihtuvat tiheään ja sisustusarkkitehdeillä riittää työtä. Uudet liikkeet avataan uhripöytien ja uhrirahan polttamisen myötä. Aina riittää katsottavaa kun kulkee näillä pikkukujillamme.
Osaammeko jotenkin olla Jumalan valona täällä?

perjantai 17. huhtikuuta 2015

tablettimummo

Meillä on kolme ihanaa lastenlasta. He asuvat Mongoliassa ja me Taiwanissa.
Tietysti sanotaan, että onneksi nykyään on skype. Niinhän se on.
Siinä näkee ja voi jutella ja leikkiäkin, kun on kekseliäs.
Välillä meitä kuljetetaan katsomaan ikkunasta ulos lunta, tai uutta leikkiä tai lelua.
Välillä näkyy vain valkoista kattoa tai unohdumme ikkunalaudalle...

Silti välillä olisi kiva ottaa pikkuinen syliin, tai tuntea pienen käden kosketus.
Välillä tulee niin kova ikävä, että itkettää...

Saimme onneksi heidät tänne Taiwanille Kiinalaisen uuden vuoden aikaan ihan yli
kahdeksi viikoksi.  Se oli riemullista aikaa.  Nyt skypetellään ja odotetaan seuraavaa
sylietäisyydellä tapahtuvaa tapaamista.


Kiitos Taivaan Isälle näistä pienistä. Varjelkoon Hän heitä!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Omin silmin nähtyä

Kävimme RT martissa- marketissa, jossa emme yleensä käy.
Siellä ihmettelimme kärryjen omia "rullaportaita".  Siinä se
taakka meni vieressä ja itse sai rauhassa keskittyä omaan
menemiseensä.  Näinkö meilläkin elämässä? Jeesus kantaa
kuormat ja me huolehdimme omasta kulustamme siinä rinnalla...

Kiinalaisen uuden vuoden karkit olivat myös tulleet. Suu makeaksi juhlan kunniaksi!